Norah Jones - Chasing Pirates
Tämä biisi ja kaikki muut samalta levyltä (The Fall, 2009) ovat aina listan kärjessä, jos haluan kuunnella jotain todella rauhoittavaa, rentouttavaa ja ns. kodikasta. Useimmin olen kuunnellut kyseistä levyä kun minulla on kuppi teetä nenän alla ja sulavaa suklaata suussa, istuen kotona himmeässä iltavalaistuksessa villasukat jalassa tietokoneella lukien jotain todella hyvää ja mukavaa fanfictionia. Aina The Fall:in kappaleet saavat minulle aikaan paremman ja rauhallisemman olon: eivät kiireet ole niin vakavia ja voin nauttia hetkestä yksin kotona teekupin kera. On vaikea kuvailla, miten paljon merkitystä tällä levyllä on emotionaalisesti!
Norah Jones - Even Though
Elämä on nyt niin kovin kiireistä. Tuntuu, etten ehdi kunnolla hengähtää ja miettiä oikein mitään. Päivästä toiseen ravaan ties missä menoissa koko päivän ja uupuneena tulen illalla kotiin mennäkseni nukkumaan aina liian myöhään sortuessani tietokoneella olemiseen (pakko sitäkin on päästä tekemään!) ja sitten herään herätyskellon ininään uupuneena. Tämä kierre olisi nyt jotenkin pakko katkaista. Tosiaan siis olen uupunut, vaikka viikossa on yleensä vain neljä luentoa: maanantaisin yksi, tiistaisin kaksi ja keskiviikkoisin yksi. Kuitenkin jostain putkahtelee kaikenkarvaisia menoja: osakunnalla on tapahtumia joihin haluan osallistua tai joihin virkailijana tulisi osallistua, ainejärjestön hallituksen puolesta pitää kokoustella ja ohjelmaakin on aina joskus, pitää käydä juoksulenkeillä ja urheilla muutenkin, mummelin koira pitää ulkoiluttaa kaksi kertaa viikossa Vantaalla - jonne on matkaa - ja paljon muita satunnaisia juttuja. Aika valuu sormieni läpi nopeammin kuin hiekka tiimalasissa.
Ehkä olisikin aika miettiä, mihin oikeastaan haluan kuluttaa kallisarvoista aikaani. Tulisi jättää pois kaikki sellainen, johon panostaminen vaatii aivan liikaa vaivaa ja aikaa jotta pystyisin täysipainoisesti niitä velvollisuuksia tai tehtäviä hoitamaan. Esimerkiksi on pakko todeta, etten millään pysty tosimielessä lähtemään HYY:n (Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunta) edustajistovaaliehdokkaaksi. Olen toki ehdokkaana, mutta sitten vain keräämässä kannatusääniä osakunnalle. Tietenkin houkuttaa kokemus järjestötoiminnasta, hyödyllinen merkintä CV:hen yms., mutta liikaa vaivaa yksinkertaisesti. Myös päätökseeni vaikuttaa se, että haluaisin mahdollisesti lähteä vaihtoon vuoden päästä syksyllä, jolloin olisin vielä edustajistossa. Ehtii sitä myöhemminkin, jos riittää jaksamusta ja intoa.
Vaihto-opiskeluasioita pitäisi nyt toden teolla alkaa katsomaan. Juurikin pitäisi varata aika oman tiedekunnan vaihtokoordinaattorilta jutustelua ja lisätietoa varten. Sitten pitäisi katsella mahdollisia yliopistoja ja niiden kurssitarjontaa, sekä päättää haluanko opiskella sivuaineen ulkomailla vaiko itse kognitiotiedettä.
En vain kestä tätä pyöritystä enää paljoa pitempään! Tulen hulluksi tai siis saan hermoromahduksen jos en rauhoita elämääni.
